Voi ei, olen terveysfasisti!

Urbaani tietosanakirja:
- terveysfasisti - Omasta ja varsinkin toisten fyysisestä kunnosta ja terveydestä ylihuolehtiva ja hössöttävä ihminen. Yleensä myös ilonpilaaja.


Osuipa oikeaan! ^ ^

Mietin usein, voiko terveydestä kirjoittaa nykyaikana poleemisesti kuulostamatta hössöttöjältä, ilonpilaajalta tai ortorektikolta.

Tulin lopulta tulokseen, että what the heck, munakasta ei synny rikkomatta munia ja ihminen on viime kädessä vastuussa jokaisesta hyvästä teosta, jonka on jättänyt tekemättä. Kuten Voltaire asian muotoili. Ei ole ketään vastuuhenkilöä, jolle pitäisi valmistautua tilittämään koko elämänsä jossain Taivaan porteilla, kun pumppu leikkaa kiinni ja aika jättää. Jäljelle jää vain fiilis, että "asioille tarttis tehdä jotakin". Ei se sen ihmeellisempää ole.

Omia muniaan ei voi suojella kanalauman keskellä kuin tietyn aikaa ja sen jälkeen täytyy muuttaa tapaa suhtautua asioihin ja vastoinkäymisiin, tai vetäytyä selittelemään miksi ei saanut mitään hyvää aikaan ja vaipui itsesääliin.

Ongelmana on syyllisyyden tunne. Miksi tuntea syyllisyyttä, kun voi tuntea voimaantumista, tunnetta eettisestä tarpeellisuudesta, auttamisen halua, kiitollisuutta, pätemisen tarvetta? Tai silkkaa älyllistä tyydytystä jonkin ongelman pohtimisesta, joka voi auttaa ihmisiä?

Ajattelin pitää ohjenuoranani ajatusta, että terveysongelmat eivät ole salaliittoja, on vain inhimillistä epäpätevyyttä ja sokeita pisteitä. Salaliitot pysyvät yleensä salassa jos niitä ylipäätään on olemassa, mutta inhimillisen typeryyden voi aina paljastaa. Viime kädessä meitä rajoittaa vain oma halumme pohtia asioita niiden loogista johtopäätöstä kohti, niin pitkälle kuin tarpeellista ja mahdollista.

Tervetuloa Terveysfasistin maailmaan. Lupaan yrittää herättää tuota halua muissakin.
Au revoir!