Onko terveys vain sairauksien puutetta?
Miellyttävää oloa?
Pakonomaista hyvän olon tavoittelua ja kansallemme tyypillisenä pidettyä itsesyyttelyä heti ensimmäisen takaiskun myötä?
Terveys on mielestäni elämisen laadun optimointia.
Kaikki tietävät että terveys riippuu ravinnosta, liikkumisesta, levosta ja nämä kolme palikkaa yhteen niputtavista elämäntyyleistä. Geenit eivät ole pelkkää ennalta päätettyä determinismiä vaan valintaa, valintaa ja valintaa. Ravinto, liikunta ja ympäristötekijät aina kohdusta lähtien vaikuttavat valtavasti siihen kuinka elimistömme solut ilmentävät itseään.
Suomessa tätä avointa, fiksua ja täysin tieteellistä näkökulmaa estää fasistinen terveysajattelu, jonka mukaan lääkärit ovat aina oikeassa, olipa kyse mistä terveyden osa-alueesta tahansa.
Tosiasiassa valtaosa lääkäreistä on saanut vain kursorista ravitsemuskoulutusta - suurin osa nauttii jatkokoulutuksensa kauniiden ja komeiden, liituraitapukuisten lääkeyritysten esittelijöiden salkkujen uumenista.
Tosiasiassa maailma on ristiriitainen paikka. Yksi tärkeimmistä ongelmistamme joka estää optimaalista hyvinvointia on auktoriteettiajattelu, jonka mukaan on aina jokin taho joka tietää "paremmin" hyvinvointimme perustan. Tosiasiassa pallo on meillä itsellämme, koska kyse on omasta elämästämme.
Podemme jatkuvaa kognitiivista dissonanssia - epävarmuutta, emmekä voi tietää funktionaalisesta biologiasta ja psykosomaattisesta terveydestämme oikein mitään 100-prosenttisesti varmaa. Se ei kuitenkaan ole syy jättää yrittämättä.
On aika keskustella terveydestä sen ansaitsemalla vakavuudella.
maanantai 31. elokuuta 2009
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
